Viime vuonna huhtikuun alussa mulla oli messuressiä ja kovasti kiirettä. Autoja oli paranneltu, maalailtu ja teippailtu, ja ne piti saada valmiina Helsingin Messukeskukseen pääsiäiseksi. Tänä vuonna juuri mikään ei ollut muuttunut, nyt sitä kiirettä ja hoppua oli vaan enemmän, ja pääsiäinenkin jo hiukan aiemmin. Kaikesta kuitenkin selvittiin kunnialla, ja tämä virallinen kesänavaus tapahtuma sujui odotusten mukaan.
Talven aikana on kovasti rakennettu mun uutta Super Soakeriksi ristittyä kilpuria, sekä laitettu pystyyn drifting tiimi. Pimeinä ja kylminä kuukausina oon painanut kolmea työtä auton rakentamisen rahoittamiseksi, notkunut tallilla kertomassa millainen mun unelma-auton pitää olla, ja siinä sivussa ollaan suunniteltu tiimin toimintaa, ilmettä ja tavoitteita. Kaikki nämä saatiin melkolailla valmiiksi aikataulussa, jotta ne voitiin esitellä kaikelle kansalle American Car Showssa 29.3-1.4.2013.
Tiimin nimeksi tuli Drift Team Menace. Porukka koostuu kolmesta kilpaa ajavasta kuljettajasta, jotka ovat minä itse, Henri Haanpää sekä Jaakko Haukka. Tiimin taustalla toimii rekisteröity yhdistys Team KAD ry, sekä tietenkin suuri joukko talkoolaisia, mekaanikkoja ja huoltomiehiä, eli meidän rakkaita ystäviä. Vaikka tiimin ilmettä ja toimintaa ehdittiin ideoida loputtomalta tuntuvan talven aikana riittämiin, meinasi silti tulla pienoinen kiire ihan loppumetreillä. Mahtavien yhteistyökumppaneiden avulla, ja pienellä hampaiden kiristelyllä, siitäkin kuitenkin selvittiin. Messuja edeltävällä viikolla pyörähdettiin kotona vain muutaman tunnin yöunilla, ja muuten sitten heiluttiinkin ympäri pohjanmaata raahaten milloin mitäkin drifting autoa paikasta toiseen uusien toimenpiteiden perässä. Kaikki autot saatiin kuitenkin aikataulussa nippuun, uuteen maaliin ja teippeihin, ja messuja edeltävä ilta vietettiin Super Soakerin kimpussa. Projektiauto lähtisi projektina messuille, mutta se kaipasi vielä viimeiset hipelöinnit ollakseen valmis ensimmäiseen koitokseensa.
Oman koitokseni aika oli torstai aamuyön puolella, sillä kun kaikki toimenpiteet oltiin viimein saatu suoritettua, oli kello kutakuinkin 05, ja matka kohti Helsinkiä saattoi alkaa. Koitokseksi tämä siirtymä muodostui sen ikävän seikan vuoksi, että lämpömittari näytti -15, mutta kulkupelini lämmityslaite ei inahtanutkaan. Kulkupeli oli onneksi iki-ihana ja aina niin mahtava Herra Soarer, joten se sai tämän pienen puutteen anteeksi alta aikayksikön. Pukeuduin siis tuhtiin toppa-asuun ja sulkeuduin Soareriini leveä hymy huulilla. Univajekin unohtui kun ajaminen oli niin hauskaa...ja paleli niin pirusti.
Torstaina 28.3 noin kello 11 pääsin liikkuvan igluni kanssa Messukeskukseen muun karavaanin seuratessa kiltisti perässä. Torstaipäivä menikin pikavauhdilla autojen pesun ja vahauksen, sekä messuosaston kasaamisen parissa. Osastollamme oli siis esillä molemmat Soarerini, sekä Henrin Cresta ja Jaakon Nissan. Autojen viimeisiä teippauksia tehtiin vielä paikanpäällä, ja kun lopulta puolenyön aikaan suuntasimme nukkumaan, oli kaikki vihdoinkin valmista perjantaiaamuna alkavia messuja varten. Tässä muutamat kuvat meidän osastolta:
American Car Showssa vieraili tänä vuonna noin 62 000 ihmistä, joten monen uuden tuttavuuden kanssa sai jutella, sekä monta vanhaa tuttua tavata. Aika kului todella nopeasti kun ympärillä on samanhenkisiä ihmisiä ja upeita autoja. Itse olimme todella tyytyväisiä osastomme ulkonäköön ja valaistukseen, ja kun kaikki kilpurit olivat nyt vihdoin mustassa maalissa ja yhtenevissä teipeissä, ei voinut kuin hymyillä. Itse olen lisäksi kohtuuttoman haltioissani mun uudesta Soarerista, siitä kun alkaa todellakin muodostua juuri sellainen kun olen halunnutkin. Tästä projektista laitan tarkempaa tietoa ja lisää kuvia pikimmiten...
Messuilun ohessa ehdittiin ottaa kiitettävä määrä kuvia, näiden muodossa onkin sitten kiva muistella huippuhetkiä joskus myöhemmin.
 |
Drift Team Menace kuljettajat: Krisse Aalto, Jaakko Haukka ja Henri Haanpää.
|
Neljässä päivässä ehti jalat väsymään, muutama pikku kommellus sattumaan ja pieni koti-ikäväkin yllättämään. Silti mieli oli haikea, kun osasto oli purettu ja matka Helsingistä takaisin kohti Vaasaa saattoi alkaa. Onneksi kesä vasta alkaa tästä tapahtumasta, ja tiedossa on lukematon määrä unohtumattomia hetkiä näiden ihanien ihmisten kanssa. Enkä todellakaan malta odottaa, että saan sulkeutua mun Super Soakeriin ja painaa kaasun pohjaan! KESÄKESÄKESÄ!!
