maanantai 11. toukokuuta 2015

Kolan estejumppa.

Kola on kyllä niin mieleltään estehevonen. Vaikka se toki sileälläkin aina kaikkensa yrittää, niin esteillä se syttyy ihan eri tavalla. Hyppääminen toki tekee mielen lisäksi myös kropalle hyvää. Jotenkin on viimeaikoina ollut vaan niin hässäkkää, että ollaan hetken aikaa jouduttu tyytymään puomitreeniin ja yksittäisiin pikkuesteisiin. Viime viikolla sitten vihdoin sain useamman esteen halliin, ja päästiin vähän hyppäämään. Linkki videoon.


Nyt ollaan taas suunnattu keskittymistä takaisin kouluratsastukseen, sillä tulevana viikonloppuna suunnataan Jyväskylän kansallisiin koulukisoihin. Lähdetään matkaan perjantaina, ja kilpaillaan lauantaina sekä sunnuntaina. Olin pitkään kahden vaiheilla näiden kisojen suhteen, mutta päätin lopulta lähteä koska yhteinen aika Kolan kanssa alkaa olla vähissä. Se nimittäin muuttaa kuun vaihteessa, joten nautitaan näistä yhteisistä hetkistä nyt kun vielä voidaan.

perjantai 1. toukokuuta 2015

Uusi kausi, uudet teholukemat.

Vappupäivänä kello pirisi aamukuudelta. Vaatteet niskaan ja silmät ristissä sihtaamaan Super Soakeria trailerille. Kun auto oli köytetty kiinni, suunnattiin Hiacen keula kohti Kuortanetta, ja Navettaracingin dynoa. Penkittäminen on aina kovin jännittävää, ja suhtauduin tähänkin reissuun hiukan pelonsekaisin tuntein. Matkalta haettiin etanolia tankkiin, ja perillä oltiin heti kahdeksan jälkeen.


Navetan pihassa meitä odotti virittäjävelho, säätäjäguru Samuli Saarimaa. Eli Super Samuli. Auto rullille, ja Samulin käskytykseen. Super Soakerin ärjyessä dynossa, alkoi ihan väkisinkin hymyilyttää, jännittää ja ottaa mahasta. Syke nousi pilviin pelkästä äänestä ja tuoksusta, vaikka kuinka yritti pysyä rauhallisena. Vähän pelottikin taas, että mitä jos se hajoaa. Mutta Samuli lupasi ja vannoi, ettei se hajoa, ja mä uskoin. Bensanpainetta ja ahtopainetta nostettiin, sekä tehtiin muutamia muita pieniä muutoksia, ja päästiin teholukemissa ihan uusille luvuille. Viime vuonna lukemat olivat 530hp ja 730nm, mutta tänä vuonna näillä uusilla säädöillä 647hp ja 867nm. En meinannut uskoa todeksi. Mun auto, ja näin tehokas ja näin hieno! Ja aikamoinen ahdin toi Masterpower! Ylpeyttä lisäsi entisestään se. että Samuli kehui moottorin luonnetta mahtavaksi. Voi pojat!


Aika kiva aloittaa driftingkausi näin positiivisella reissulla. Mun ympärillä on kyllä niin oikeat ihmiset. Ihan mahtavaa kun on osaavaa porukkaa, ja niin sydämellä mukana. Kiitos <3

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Pohjanmaan hallimestaruus, Vaativa B:0 25.4

Viime lauantaina suunnattiin Kauhajoelle 2-tason koulukisoihin. Nyt ei tuntunut enää niin kovin kummalta lähteä hevosen kanssa kisoihin, vaikka kovasti tekisi mieli jo lastata se autokin trailerille ja suunnata radalle... Mutta Kolan kanssa reissuun, ja kohti Pohjanmaan hallimestaruuksia. Ohjelmana meillä oli samainen Vaativa B:0 kuin edellisissäkin kisoissa, ja tavoitteenani oli parantaa sieltä saatua tulosta. Tiesin että taso voisi olla kovempi, ja skaalakin ehkä tiukempi kun oli kuitenkin hallimestaruudesta kyse, mutta asetin kuitenkin päämääräksi päästä sinne 60% tuntumaan.

Kisoja edeltävän viikon ratsastin hevosta aktiivisemmaksi ja terävämmäksi, ja samoilla eväillä myös verkkasin. Tällä kertaa ratsastin vain yhden luokan, kun viimeksi tuntui ettei kantovoima ihan säilynyt sinne jälkimmäiseen luokkaan. Ulkokentällä kisaverkassa hevonen tuntui oikein hyvältä, mutta halliin mennessä se hiukan "lötsähti". Voi olla että itsekin taas hiukan jännityin, vaikka ratsastin jo sentään paremmin kuin edellisissä kisoissa. Silloin se elämän eka vaativa tuntui niin dramaattiselta että piti alkaa ihan varovaiseksi! Rata kokonaisuudessaan tuntui kyllä paremmalta kuin edellisellä kerralla, ja vaikka tähän ohjelmaan mahtui rikkojakin, saatiin tehtyä tulokseen selkeä parannus. 60,3% oli vallan mukava tulos, etenkin kun tiedän että pystytään vielä parempaan!

Molemmat keskittyneinä alkuverkassa.

Ensin laukattiin vähän rennoksi ja matalaksi...

...ja sitten pikkuhiljaa vähän ryhdikkäämpänä.

Avoista saatiin jo parempia numeroita...

...samoinkuin suluista; 6,5 ja 7.0. Toki saisi kantaa vielä paremmin.

Myös keskiravit olivat jo hiukan paremmat...

...vaikka saisi olla vielä lennokkaampi ja työntää paremmin takaa. Niinkuin näistä kuvista näkyy, ollaan vielä hiukan voimattomia ja siksi etupainoisia.
Kola oli kyllä kaikinpuolin oikein ihana herrasmies, ja erittäin miellyttävä ratsastaa.

Radan jälkeen pidettiin torikokous, ja kuunneltiin pisteet sekä tukijoukkojen positiiviset palautteet.

Kolan mielestä oltaisiin ansaittu paremmat pisteet. Mä olin kyllä tyytyväinen, ja yritin tyynnytellä herraa.

Tehtiin sitten vähän loppuverkkaa, ennenkuin lähdettiin kotimatkalle.

Lopputuloksissa sija 7, kun ilmoittautuneita oli 16. Ja kyllähän se jo vähän hymyilytti meitä jokaista. Vasta mun toka vaativa, ja vasta meidän tokat kisat. Kyllä puolen vuoden treenillä ollaan saatu ihan kelvollisia tuloksia aikaan :)

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Kauden ensimmäiset kisat.

Olipahan outoa ilmoittautua ja valmistautua kisoihin, keräillä tarvittavat kamppeet ja laittaa kaikki valmiiksi. Outoa siksi, että nyt ei ollut kyseessä renkaiden ja työkalujen ja varaosien pakkaaminen ja auton putsaaminen, vaan ratsastuskamppeiden pakkaaminen ja hevosen puunaaminen. Kilpailukausi 2015 alkoi siis ratsastuskilpailuilla, ei driftingkilpailuilla. Ja tätä ei ole tapahtunut neljään vuoteen.

Kisapäivän aamuna Kolan harjaa nyrhiessäni mietin, että on auton kanssa kyllä hiukan helpompaa. Sen voi pestä ja vahata vaikka viikkoa ennen, eikä se käy kierimässä missään kakkaläjässä. Auto myös pysyy aika kiltisti paikallaan kaikkien toimenpiteiden ajan, ja auto menee traileriin justiinsa sillä sekunnilla kun mä tahdon. Paitsi jos tekee niinkuin me kerran Botniaringillä, että unohtaa ottaa spacerit pois, ja auto ei mahdu kärryyn. Silloin se ei mennyt ihan sillä sekunnilla. Mutta Kola kyllä meni, kiltisti kyytiin. Harjan vain nyrhin jännityksissäni liian lyhyeksi ja letittäminen oli sen vuoksi haastavaa. Se ei onneksi menoa haitannut, ja pakko myöntää että oli niin huippua lähteä vaihteeksi hevosen kanssa kisoihin!

Kisapaikka oli meidän vanha kotipaikka, Vaasan Hubertus. Ja Kola olikin mestoilla kuin kotonaan. Ehkä hiukan turhankin rento, vaikka odotin sen olevan vähän pinkeä. Ratsastin ensin HeA luokan, joka oli A-merkin kouluohjelma. Verkkasin ulkona, ja pyrin saamaan hevosen vaan avuille ja rennoksi siirtymisten ja taivuttelun avulla.



Rata oli maneesissa, ja aitojen sisälle mentyämme molemmat hiukan jännittyi. Kola hetken pällisteli katsomoa, jossa se ei ole tottunut näkemään ihmisiä, mutta rauhoittui hyvin nopeasti. Itse ohjelma meni melko hyvin, vaikka lyhyt rata tuntuikin järkyttävän ahtaalta. Keskiaskellajit olivat kovin vaatimattomat, mutta ohjelma oli siisti ja tasainen. Tuloksena 63,7% ja luokan sija 1! Ei siis hassumpi kauden avaus.


Meidän ensimmäisen luokan jälkeen Kola sai käppäillä pihalla ja syödä heiniä päiväkarsinassa, kun mä toimin sihteerinä toisessa HeA tason luokassa. Taidettiin molemmat vähän löystyä ja lässähtää tässä välissä, eikä ihan päästy enää siihen hyvään vireeseen kun lähdin verkkaamaan vaativaa varten. Verkka-aika oli kyllä sopiva, tätä toista starttia varten noin 20min, ja ulkona Kola tuntuikin aika hyvältä. Ratsastin sitä vaan liian rennoksi, olisi vähän pitänyt saada siihen sähäkkyyttä, koska vaativan radalle mennessä tunsin että jouduin jo vähän kantamaan sitä koko ajan. Mun ensimmäinen vaativa oli siis Va B:0, joka tuntui A-merkin jälkeen melko rauhalliselta, oli paljon paremmin aikaa tehdä asioita. Saatiin aikaiseksi siisti, tasainen ja ehjä suoritus, mikä oli kuitenkin turhan vaatimaton. Keskiaskellajit oli kovin vaisut ja perustempokin vähän vetelä. Pisteitä tuli aika tasaseen sitä 5 ja 6 linjaa, parhaina kohtina toinen laukanvaihto, lopputervehdys ja istunta, joista heltisi 6,5.


Lopputulos 57,6 oli ensialkuun pieni pettymys. Toki tiesin, ettei meidän suoritus mitään huipputasoa ollut, mutta odotin kuitenkin hiukan enemmän kun matkalle ei tullut yhtäkään rikettä. Myöhemmin katsoin radat videolta, ja hiukan järkytyinkin siitä kuinka varovaisesti ja löysästi ratsastin sen vaativam. Vaikka vähän jännittikin, niin olisi pitänyt vähän parempaan pystyä. Ainakin tiedän nyt mitä täytyy tehdä toisin kisavalmistelussa ja verkassa! Rentouden lisäksi siis terävyyttä ja aktiivisuutta.


Kaikenkaikkiaan kauden aloituksesta jäi kyllä positiivinen maku. Hevonen käyttäytyi mallikkaasti, tehtiin ehjät radat ja kaikki onnistui. Ja olihan se kiva ratsastaa ekassa yhteisessä startissa voitto!
Seuraavaksi suunnataan Kauhajoelle, ja pyritään parantamaan tulostasoa tässä samaisessa vaativassa. Ainakin kuluneen viikon treenit on sujuneet hyvin! Kovin haikeilla mielin on vaan hevosen kanssa tullut puuhattua, kokoajan kuitenkin miettii että pian tämä yhteinen aika loppuu. Mutta nautitaan siitä niinkauan kuin sitä vielä kestää!


torstai 23. huhtikuuta 2015

Huippuheppa on myytävänä.

Mun mielenparantaja, ihana superhevonen Kola on nyt myytävänä. Puolen vuoden treenit on takana, ja nyt heppa on valmis muuttamaan uuteen kotiin. Tiedän että vollotan ämpäritolkulla kyyneleitä, kun tämä hevonen lähtee. Se on niin nöyrä ja yritteliäs, aina täysillä mukana, oikea hyvänmielen hevonen.


Kola on siis 2003 syntynyt Unkarilainen puoliveriruuna. Sillä on startattu VaB luokkia koulupuolella ja 120cm luokkia estepuolella. Se on toiminut ratsastuskoulussa tuntsarina, se on reipas ja turvallinen maastossa. Oikea monitoimihevonen siis. Äärimmäisen kiltti, ja yrittää aina parhaansa.
Kola on kilpailukunnossa, ja aloitti tämän kauden 2-tasolta voittaen HeA luokan (tästä kerron pian lisää). Videoita ja kuvia löytyykin aikalailla täältä blogista, mutta tässä linkki myynti-ilmoitukseen: Kolan myynti-ilmoitus. Ja tässä linkki uusimpaan videoon: Kola 21.2.2015.



maanantai 13. huhtikuuta 2015

Kevään ensimmäiset ulkotreenit.

Sunnuntaina oli niin ihanan aurinkoinen ja lämmin ilma, että päätin jättää suunnittelemani puomijumpan maneesissa välistä, ja karauttaa kentälle pieneen kisareeniin. Tehtiin siis palasia ensi viikonlopun debyyttikisojen ohjelmista, jotka ovat A-merkin kouluohjelma ja Vaativa B:0.

Hevonen tuntui alusta asti todella hyvältä, ja välillä unohduin treenaamisen sijasta vaan ajelemaan ympäri kenttää hymy naamalla. Tehtiin alkuun eteen-alas jumppaa, ja sitten laukka-ravi-laukka siirtymisiä, joiden avulla saan itseni tiiviimmin satulaan, ja hevosen vetristymään ja avuille. Näiden jälkeen se olikin niin kevyt ja pehmeä, että olisin voinut vaan loputtomasti laukata ja nauttia kyydistä.



Kestohymy naamalla ja silmät ummessa laukkasin ympäri kenttää. Kunnon ponityttö.
Tein ravissa avoja ja sulkuja sekä voltteja, ja sain Kolan liikkumaan varsin hyvin. Avot ja sulut ei ole vielä ihan niin hyvät, kuin mitä ne oli ennen lomailua, mutta uskon että saadaan ne ensi viikon aikana kuntoon. Hevonen on muutenkin ollut kevyen jakson jäljiltä hiukan jäykkä, ja se näkyy näissä liikkeissä heti. Mutta meillä on vielä viikko aikaa jumpata, joten en ota stressiä niistä.






Laukassa työskentelin vähän vastalaukassa, jonka avulla Kola tulee aina superhyvin kahdelle ohjalle. Sitten onkin kiva lähteä tekemään keskilaukka-harjoituslaukka siirtymisiä. Molemmissa ohjelmissa keskilaukka tulee keskiympyrällä, ja HeA ohjelmassa samaan pisteeseen tulee ensin laukkavoltti. Näitä treenasin hiukan molempiin suuntiin ja ne sujuivat melko hyvin. Kola oli niin ihanan kevyt, että keskilaukasta kokoaminen onnistui vain istuntaa käyttämällä. Niin mahtava tunne!





Tänään sain hevoseen myös sitä kaipaamaani sähäkkyyttä takaisin. Sille oli hiukan jäänyt tuo kiireetön ja hidastempoinen lomamoodi päälle, mutta tänään löytyi taas sitä sopivaa kipakkuutta. Ihana hevonen! Olin kyllä niin ylitsepursuavan onnellinen sen kyydissä tänään. Voiko olla parempaa, kuin näin symppis ja höyhenenkevyt hevonen, ja ihana kevätsää?

Oon varmasti maailman onnellisin. Eikai tästä voi enää elämä paremmaksi muuttua?!

Tättärää! <3


sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Videon täydeltä parhautta.

Meidän mediamies eli Fake Mustache Median Nico on nyt ylittänyt itsensä. Uusi video on silkkaa parhautta, ja tuo niin elävästi mieleen kaikki huippuhetket mun auton kanssa. Tätä katsoessa nousee hymy huulille, alkaa syke kohota ja kädet täristä, tulee ihan palava tarve päästä ajamaan!

Jos ette driftingvideoita yleensä katso, niin katsokaa edes tämä. Koska tästä selviää, miksi mä niin kovasti rakastan mun autoa ja ajamista!

Linkki videoon Youtubessa.



Video on niin hyvä, että se huomioitiin myös CarThrottle ja Car Memes sivuistoilla facebookissa, ja Soarer onkin ollut korkeilla sijoilla Car Throttlen Garagessa. Aikamoista!