perjantai 24. huhtikuuta 2015

Kauden ensimmäiset kisat.

Olipahan outoa ilmoittautua ja valmistautua kisoihin, keräillä tarvittavat kamppeet ja laittaa kaikki valmiiksi. Outoa siksi, että nyt ei ollut kyseessä renkaiden ja työkalujen ja varaosien pakkaaminen ja auton putsaaminen, vaan ratsastuskamppeiden pakkaaminen ja hevosen puunaaminen. Kilpailukausi 2015 alkoi siis ratsastuskilpailuilla, ei driftingkilpailuilla. Ja tätä ei ole tapahtunut neljään vuoteen.

Kisapäivän aamuna Kolan harjaa nyrhiessäni mietin, että on auton kanssa kyllä hiukan helpompaa. Sen voi pestä ja vahata vaikka viikkoa ennen, eikä se käy kierimässä missään kakkaläjässä. Auto myös pysyy aika kiltisti paikallaan kaikkien toimenpiteiden ajan, ja auto menee traileriin justiinsa sillä sekunnilla kun mä tahdon. Paitsi jos tekee niinkuin me kerran Botniaringillä, että unohtaa ottaa spacerit pois, ja auto ei mahdu kärryyn. Silloin se ei mennyt ihan sillä sekunnilla. Mutta Kola kyllä meni, kiltisti kyytiin. Harjan vain nyrhin jännityksissäni liian lyhyeksi ja letittäminen oli sen vuoksi haastavaa. Se ei onneksi menoa haitannut, ja pakko myöntää että oli niin huippua lähteä vaihteeksi hevosen kanssa kisoihin!

Kisapaikka oli meidän vanha kotipaikka, Vaasan Hubertus. Ja Kola olikin mestoilla kuin kotonaan. Ehkä hiukan turhankin rento, vaikka odotin sen olevan vähän pinkeä. Ratsastin ensin HeA luokan, joka oli A-merkin kouluohjelma. Verkkasin ulkona, ja pyrin saamaan hevosen vaan avuille ja rennoksi siirtymisten ja taivuttelun avulla.



Rata oli maneesissa, ja aitojen sisälle mentyämme molemmat hiukan jännittyi. Kola hetken pällisteli katsomoa, jossa se ei ole tottunut näkemään ihmisiä, mutta rauhoittui hyvin nopeasti. Itse ohjelma meni melko hyvin, vaikka lyhyt rata tuntuikin järkyttävän ahtaalta. Keskiaskellajit olivat kovin vaatimattomat, mutta ohjelma oli siisti ja tasainen. Tuloksena 63,7% ja luokan sija 1! Ei siis hassumpi kauden avaus.


Meidän ensimmäisen luokan jälkeen Kola sai käppäillä pihalla ja syödä heiniä päiväkarsinassa, kun mä toimin sihteerinä toisessa HeA tason luokassa. Taidettiin molemmat vähän löystyä ja lässähtää tässä välissä, eikä ihan päästy enää siihen hyvään vireeseen kun lähdin verkkaamaan vaativaa varten. Verkka-aika oli kyllä sopiva, tätä toista starttia varten noin 20min, ja ulkona Kola tuntuikin aika hyvältä. Ratsastin sitä vaan liian rennoksi, olisi vähän pitänyt saada siihen sähäkkyyttä, koska vaativan radalle mennessä tunsin että jouduin jo vähän kantamaan sitä koko ajan. Mun ensimmäinen vaativa oli siis Va B:0, joka tuntui A-merkin jälkeen melko rauhalliselta, oli paljon paremmin aikaa tehdä asioita. Saatiin aikaiseksi siisti, tasainen ja ehjä suoritus, mikä oli kuitenkin turhan vaatimaton. Keskiaskellajit oli kovin vaisut ja perustempokin vähän vetelä. Pisteitä tuli aika tasaseen sitä 5 ja 6 linjaa, parhaina kohtina toinen laukanvaihto, lopputervehdys ja istunta, joista heltisi 6,5.


Lopputulos 57,6 oli ensialkuun pieni pettymys. Toki tiesin, ettei meidän suoritus mitään huipputasoa ollut, mutta odotin kuitenkin hiukan enemmän kun matkalle ei tullut yhtäkään rikettä. Myöhemmin katsoin radat videolta, ja hiukan järkytyinkin siitä kuinka varovaisesti ja löysästi ratsastin sen vaativam. Vaikka vähän jännittikin, niin olisi pitänyt vähän parempaan pystyä. Ainakin tiedän nyt mitä täytyy tehdä toisin kisavalmistelussa ja verkassa! Rentouden lisäksi siis terävyyttä ja aktiivisuutta.


Kaikenkaikkiaan kauden aloituksesta jäi kyllä positiivinen maku. Hevonen käyttäytyi mallikkaasti, tehtiin ehjät radat ja kaikki onnistui. Ja olihan se kiva ratsastaa ekassa yhteisessä startissa voitto!
Seuraavaksi suunnataan Kauhajoelle, ja pyritään parantamaan tulostasoa tässä samaisessa vaativassa. Ainakin kuluneen viikon treenit on sujuneet hyvin! Kovin haikeilla mielin on vaan hevosen kanssa tullut puuhattua, kokoajan kuitenkin miettii että pian tämä yhteinen aika loppuu. Mutta nautitaan siitä niinkauan kuin sitä vielä kestää!


torstai 23. huhtikuuta 2015

Huippuheppa on myytävänä.

Mun mielenparantaja, ihana superhevonen Kola on nyt myytävänä. Puolen vuoden treenit on takana, ja nyt heppa on valmis muuttamaan uuteen kotiin. Tiedän että vollotan ämpäritolkulla kyyneleitä, kun tämä hevonen lähtee. Se on niin nöyrä ja yritteliäs, aina täysillä mukana, oikea hyvänmielen hevonen.


Kola on siis 2003 syntynyt Unkarilainen puoliveriruuna. Sillä on startattu VaB luokkia koulupuolella ja 120cm luokkia estepuolella. Se on toiminut ratsastuskoulussa tuntsarina, se on reipas ja turvallinen maastossa. Oikea monitoimihevonen siis. Äärimmäisen kiltti, ja yrittää aina parhaansa.
Kola on kilpailukunnossa, ja aloitti tämän kauden 2-tasolta voittaen HeA luokan (tästä kerron pian lisää). Videoita ja kuvia löytyykin aikalailla täältä blogista, mutta tässä linkki myynti-ilmoitukseen: Kolan myynti-ilmoitus. Ja tässä linkki uusimpaan videoon: Kola 21.2.2015.



maanantai 13. huhtikuuta 2015

Kevään ensimmäiset ulkotreenit.

Sunnuntaina oli niin ihanan aurinkoinen ja lämmin ilma, että päätin jättää suunnittelemani puomijumpan maneesissa välistä, ja karauttaa kentälle pieneen kisareeniin. Tehtiin siis palasia ensi viikonlopun debyyttikisojen ohjelmista, jotka ovat A-merkin kouluohjelma ja Vaativa B:0.

Hevonen tuntui alusta asti todella hyvältä, ja välillä unohduin treenaamisen sijasta vaan ajelemaan ympäri kenttää hymy naamalla. Tehtiin alkuun eteen-alas jumppaa, ja sitten laukka-ravi-laukka siirtymisiä, joiden avulla saan itseni tiiviimmin satulaan, ja hevosen vetristymään ja avuille. Näiden jälkeen se olikin niin kevyt ja pehmeä, että olisin voinut vaan loputtomasti laukata ja nauttia kyydistä.



Kestohymy naamalla ja silmät ummessa laukkasin ympäri kenttää. Kunnon ponityttö.
Tein ravissa avoja ja sulkuja sekä voltteja, ja sain Kolan liikkumaan varsin hyvin. Avot ja sulut ei ole vielä ihan niin hyvät, kuin mitä ne oli ennen lomailua, mutta uskon että saadaan ne ensi viikon aikana kuntoon. Hevonen on muutenkin ollut kevyen jakson jäljiltä hiukan jäykkä, ja se näkyy näissä liikkeissä heti. Mutta meillä on vielä viikko aikaa jumpata, joten en ota stressiä niistä.






Laukassa työskentelin vähän vastalaukassa, jonka avulla Kola tulee aina superhyvin kahdelle ohjalle. Sitten onkin kiva lähteä tekemään keskilaukka-harjoituslaukka siirtymisiä. Molemmissa ohjelmissa keskilaukka tulee keskiympyrällä, ja HeA ohjelmassa samaan pisteeseen tulee ensin laukkavoltti. Näitä treenasin hiukan molempiin suuntiin ja ne sujuivat melko hyvin. Kola oli niin ihanan kevyt, että keskilaukasta kokoaminen onnistui vain istuntaa käyttämällä. Niin mahtava tunne!





Tänään sain hevoseen myös sitä kaipaamaani sähäkkyyttä takaisin. Sille oli hiukan jäänyt tuo kiireetön ja hidastempoinen lomamoodi päälle, mutta tänään löytyi taas sitä sopivaa kipakkuutta. Ihana hevonen! Olin kyllä niin ylitsepursuavan onnellinen sen kyydissä tänään. Voiko olla parempaa, kuin näin symppis ja höyhenenkevyt hevonen, ja ihana kevätsää?

Oon varmasti maailman onnellisin. Eikai tästä voi enää elämä paremmaksi muuttua?!

Tättärää! <3


sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Videon täydeltä parhautta.

Meidän mediamies eli Fake Mustache Median Nico on nyt ylittänyt itsensä. Uusi video on silkkaa parhautta, ja tuo niin elävästi mieleen kaikki huippuhetket mun auton kanssa. Tätä katsoessa nousee hymy huulille, alkaa syke kohota ja kädet täristä, tulee ihan palava tarve päästä ajamaan!

Jos ette driftingvideoita yleensä katso, niin katsokaa edes tämä. Koska tästä selviää, miksi mä niin kovasti rakastan mun autoa ja ajamista!

Linkki videoon Youtubessa.



Video on niin hyvä, että se huomioitiin myös CarThrottle ja Car Memes sivuistoilla facebookissa, ja Soarer onkin ollut korkeilla sijoilla Car Throttlen Garagessa. Aikamoista!

torstai 9. huhtikuuta 2015

Kotiinpaluu ja kohti ensimmäisiä kisoja.

Barcelonan reissu ei lopulta tarjonnut ihan niin paljoa hevosvoimia kuin olisin toivonut. Moottoriurheilu rajoittui yhteen päivään Circuit de Barcelona-Catalunyalla, ja hevosurheilua en hanakasta yrittämisestä huolimatta päässyt reissulla harrastamaan. Talleja Barcelonan ympäristössä oli yllättävänkin paljon, yksi ihan kävelyetäisyydelläkin, mutta suurin osa oli suljettu pääsiäisen vuoksi ja isossa osassa palvelua ei ollut saatavilla englanniksi. Keskityttiin sitten muihin aktiviteetteihin ja tutkittiin kaunista kaupunkia metrolla ja jalkaisin.









Mun loman aikana myös Kola vietti kevyempää jaksoa ja sai tehosterokotteen. Nyt ollaan siis valmiita kisakauteen, joka alkaa meillä 19.4 Vaasassa ja jatkuu 25.4 Kauhajoella. Molemmissa startataan HeA ja VaB luokat. Ihanaa päästä taas treenaamaan, ja ihan just kohta myös Soarerin kanssa!

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Ferrarilla Barcelonassa.

Heti reissun ensimmäisenä päivänä suunnattiin kohti Circuit de Barcelona-Catalunyaa. Parina päivänä viikossa radalla pääsee ajamaan vuokra-autolla muutamia kierroksia, ja valittavana on Porschea, Lamborghinia ja Ferraria. Yritettiin buukata osallistumista ennakkoon, mutta siinä ei onnistuttu. Lähdettiin sitten vain kiireellä kohti rataa, ja toivottiin että päästään ajamaan. Perille löydettiin vaikka taksikuski ei puhunutkaan muuta kun Kataloniaa. Ajaminenkin lopulta onnistui, vaikka se nyt ei ihan vastannut ennakko-odotuksia... Toiveissa oli siis ajaa pari kierrosta Lambolla, ja hintaan piti sisältyä tutustumiskierros toisen auton kyydissä. Loppulta autona olikin Ferrari F430, ei päästy tutustumiskierrokselle ja hintakin oli kaksinkertainen.


Tilaisuuteen oli kuitenkin tartuttava, ei sitä nimittäin ihan joka päivä pääse ajamaan samalle radalle kuin F1 autot, ja pakkohan oli päästä testaamaan Ferraria kun se on kuitenkin monille eräänlainen unelma-auto. Itse en ole koskaan piitannut näistä niinsanotuista superautoista, ja pakko myöntää että Ferrarilla ajaminen vain vahvisti tätä ajatusta. Erittäin paljon mieluummin olisin kiertänyt rataa mun Soarerilla! Tunnelmaa latisti piirun verran myös kyydissä ollut valvoja, joka jaksoi valittaa koko kierroksen ajan... Meistä ei siis tullut bestiksiä tän Estebaanin kanssa, kehtasi vielä sanoa ettei hänellä ole kivaa kun ajan niin kovaa. Pohdin lähinnä, että eikö mulla olisi pitänyt olla kivaa kun olen kuitenkin maksava asiakas, mutta pidin enimmät mölyt mahassa ja yritin silti nauttia tästä elämyksestä.


Rata oli huikea, ja kyllä autostakin jäi ihan hyvä fiilis. Tehokkaat jarrut, eikä ihan niin muovisen tuntuinen kuin mitä odotin. Mutta olisinko valmis maksamaan tästä autosta yli 100 000 euroa? En ikinä. Tuntuu hassulta, että mun vanhassa tojotassa on enemmän voimaa ja parempi ajotuntuma, vaikka hinta on vain murto-osa Ferrarin hinnasta. Ihmiset onneksi tykkää niin erilaisista asioista. Eikä toki ole ihan täysin reilua verrata kilpa-autoa ja katuautoa keskenään, joten annettakoon tälle kalliille Fiiatille pikkuisen anteeksi.


Radalla vierailu oli ehdottomasti käymisen arvoinen kokemus. Hiukan alle 5km mittainen rata, ja valtavat oheisalueet oli hulppeat. Pääsin myös käymään päälippupisteellä, sillä samaisella paikalla josta ensi kuussa ajettavan Formula 1 osakilpailun ruutulippua heilutellaan.



tiistai 31. maaliskuuta 2015

Paetaan Barcelonaan!

Eilen illalla pidin viimeiset tunnit ennen lomaa, ja niiden loputtua käännettiin auton nokka kohti etelää. Vaasassa satoi ensin päivätolkulla vettä, mutta niiden viimeisen maneesissa vietetyn neljän tunnin aikana vesi oli muuttunut lumeksi. Ällöttävä keli. Ällöttävä talvi, kylmyys, loska ja kura. Osui siis kertakaikkisen sopivaan kohtaan tämä loma, josko voisi olla jo ihan kevät kun tullaan takaisin. Sitten alkaa myös valmistautuminen kohti meidän ensimmäisiä kisoja!

Kelin lisäksi lähdetään pakoon sitä perinteistä pääsiäisenviettotapaa. Eli suomen suurinta autonäyttelyä, American Car Showta. Tänä vuonna ei ole ollut messustressiä, ei paniikkia ja ärtymystä. Ei tarvitse viettää viittä päivää messukeskuksen uumenissa kännisiä katsellen, peläten että joku tölvii mun autoa. Tänä vuonna oon poikkeuksellisesti toivonut, että pääsiäinen tulisi jo. Ja nyt sitten mennään, reiluksi viikoksi Barcelonaan! Pyrkimys on päästä katsomaan paikallista tapaa harrastaa hevosvoimia, toivottavasti se onnistuu.